URHEILUNI

Oon koko elämäni liikkunut ja harrastanut. Harrastukset ovat vaihdelleet nuorempana laidasta laitaan etsien sitä omaa juttua. On tullu harrastettua hiihtoa, suunnistusta, cheerleadingia, tanssia.. Lisäksi oon tykänny uinnista ja pyöräilystä. Mikään näistä ei kuitenkaan iskenyt muhun mitenkään erityisen kovasti. Ehkä syynä oli se, etten kokenu olevani kovin hyvä missään lajissa. Olin lapsena vähän pyöreämpi ja ei se yleiskuntokaan mikään hyvä ollut. Nyt jälkikäteen kyllä huomaa, että on ollu hyötyä kun on kokeillu ja harrastanu eri lajeja.

 

Salibandyn pelaamisen alotin 7. luokkalaisena. Se olikin erilaista, kun aiemmat harrastukset oli painottunu enemmän yksilöurheiluun. Joukkueurheilu oli selkeesti mun juttu ja varsinki tämä laji. Oli kiva huomata, että yhtäkkiä sitä pärjättiinkin joukkueen kans tosi hyvin ja päästiin jopa SM-sarjaa pelaamaan. Kuitenkin itestä paistoi vielä epävarmuus enkä osannu täysin antautua lajille. Pidinkin muutaman vuoden pelailun jälkeen välivuotta salibandysta ja silloin tajusin, että ei ne jumpat sytyttäny mua niin kuin se itse maalinteko. Välivuosi teki hyvää ja uudella innolla jatkoin taas pelaamista. Joukkueen lopulta kävi miten kävi eli joukkuetta ei enää ollut. Taas oli aika keksiä muita harrastuksia.

 

Ne välivuodet ovat olleet kyllä kovimpia kasvun paikkoja. Tuntu, että oli hukassa koko elämän suhteen, kun sitä rakasta harrastusta ei ollut. Ja toiseen joukkueeseen en voinu mennä, omasta periaatteesta 😀 Yritin käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, joogata ahkerammin.. Ei vaan tullut mitään. Karkin syönti oli mun intohimoisin harrastukseni noihin aikoihin. Noh crossfit oli lopulta se, joka tuntui melkein samalta kuin salibandy. Oli niin siistiä huomata, miten kunto koheni nopeesti ja pystyin ylittämään itseni joka kerta. Se harrastus loppui lopulta, kun päätin alkaa säästää rahaa matkustelua varten.

 

Ai että mä olin onnellinen, kun laitettiin uudestaan meidän salibandyporukka kasaan. Olin kaivannut sitä niiin paljon ja voitte kuvitella miten paljon sitä intoa riitti. Tuntui, että oli kasvanut tarpeeksi ja nyt pystyin antamaan kaikkeni tälle lajille. Intopiukeena tässä on nyt pelailtu taas puolitoista vuotta. Oon myös nykyään parhaimmassa kunnossa, kun mitä ikinä oon ollut ja se tuntuu niin hyvältä. Hassu ajatella, että joskus oma kunto on ollut täys nolla. Juokseminen oli sillon aivan hirveetä hommaa. En jaksanut juosta kun muutama sata metriä ja sen jälkeen reituuset oli seuraavat kaks päivää hellinä 😀

 

Nykyään tulee treenattua omasta mielestä sopivasti. Liikkuva työ + lajireenit 2-3 x viikossa ovat riittäneet pitkälle. Näitten lisäksi teen välillä sit kotona jumppaa tai käyn juoksemassa, kun aina en lajireeneihinkään pääse 2-vuorotyön vuoksi. Mulle ei sovi se, että päättäisin etukäteen treenaavani vaikka 4 x viikossa. En osaa myöskään noudattaa mitään treeniohjelmaa, vaan kaikki pitää tehdä vähä oman pään ja fiiliksen mukaan 😀 Se on sopinu mulle. En siis osaa yhtään sanoa paljonko vaikka viikossa treenaan, koska se vaihtelee niin suuresti.

 

Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, mutta nyt aion ainakin nauttia täysin rinnoin tästä lajin tuomasta ilosta. Olis niin tärkeetä, että jokainen löytäis sen oman juttunsa. Nimenomaan oman juttunsa. Rohkeesti siis vaan kokeilemaan eri lajeja. Harrastamisen kuuluu olla kivaa! Välillä voi pitää vähän välivuotta tai miettiä jotain muuta, jos siltä tuntuu. Harrastuksen tuoma ilo vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen ja sitä voi niin kokonaisvaltaisesti paremmin. Toivotaan, että tämäkin vuosi on yhtä antoisa urheilun suhteen 🙂

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s