IRTISANOUTUMINEN

Valmistuin lähihoitajaksi/hammashoitajaksi vajaa kolmisen vuotta sitten. Tavotteena oli alunperin opiskella ensin hammashoitajaksi ja sitten suuhygienistiksi. Olin aika kauhuissani kun ensimmäinen harkka koitti vanhusten parissa. Sanotaanko näin, että lähihoitaja ei oo koskaan ollu mulle mikään unelma-ammatti, päinvastoin 😀 Sattumusten kautta päädyin hoitamaan vanhuksia työkseni ja vielä ihan mielelläni. Tykästyinkin vanhuksiin tooosi paljon. Vähän yllättäen hain jopa vakituista työpaikkaa ja sen myös sain. Olin kokoajan tiedostanut sen, että tää ei oo se mitä haluan loppuelämäni tehdä. Sillä hetkellä se tuntu kuitenkin antoisalta työltä ja motivaatiota riitti. Ajattelin, että ollaan tässä nyt niin kauan kun hyvältä tuntuu ja kyllähän vakkariduunista voi ittensä irtisanoa, jos työ ei enää maistu.

 

Viime kesänä, parin vuoden työnteon jälkeen, aloin miettiä opiskeluja. Silti mulla ei ollu vielä mikään kiire lähtee minnekään. Rankka syksy töissä teki kuitenki tehtävänsä ja ajatukset lähdöstä vahvistui. Lopullista päätöstä mietin tossa ennen joulua pari viikkoa ihan jatkuvasti. Selailin uusia työpaikkoja, mutta mitään kiinnostavaa ei löytyny. Tiesin vahvasti sisimmässäni, että nyt on lähdettävä. Järki kuitenki sano, että eti ensin se työpaikka. Ei oo nimittäin mikään paras yhtälö kun on asuntolaina eikä uutta työtä oo tiedossa. Päätin kuitenki rohkeasti seurata sydäntäni, koska järkeä harvemmin kuuntelen :DD Ja huh miten olo keveni. Tiesin tehneeni oikeen päätöksen.

 

Nyt on pakka vähä sekasin ja tuntuu, että taas oon siinä tilantees etten tiedä mitä tehdä. Viimeksi sama fiilis oli lukion jälkeen, mutta sillon otin hirveen ressin asiasta. Nyt oon aika vapautunu ja on jännä ajatella, että vuosi on vasta alussa ja mulla ei oo mitään hajua mitä tuun tekemään! Paitsi nyt alkuun aion tehdä hoitoalan sijaisuuksia.. Huomenna on viimenen työpäivä ja aika haikeeta kyllä. Vaikka tiedänki, että elämä kantaa ja vielä tuun löytämään paikkani työelämässä, niin silti välillä käy mielessä, että teenkö nyt oikeen ratkasun. Kuitenki tossakin työssä on ollu hyvät puolet ja oon tykänny meidän mummeleista ihan hirveesti. Toivon vaan, että löydän vielä jonkun kivan työpaikan, missä koen olevani ”kotonani” tai jonkun kivan alan mitä pääsis opiskelemaan. Noh, avoimin mielin mennään ja katotaan mitä vastaan tulee! 😛

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s