LEVOTON NUKKUJA

Vitsi mun kroppa ei oo ollu yhtään oma ittensä tällä viikolla. Keskiviikkona reeneissä mun juoksusta ei tullu mitään.. En vaan yksinkertasesti jaksanu, olin aivan loppu. Yritin miettiä, että mistähän tää väsymys johtuu. Yhtenä syynä on varmasti paluu hektisempään elämään. Sitä ehti jo tottua maalis-toukokuussa aika yksinkertaseen elämään. Päivät kävin töissä ja illat/viikonloput oli vain ja ainoastaan ”omaa aikaa” kun minnekään ei voinu oikein mennä. Kesäkuun alusta lähtien ohjelmaa on ollu yhtäkkiä lähes joka illalle ja viikonlopulle. Tottakai sitä väsyy ennemmin tai myöhemmin, muutos oli niin radikaali.

Nukkuminenki on ollu viime aikoina vähäisempää ja yöt on ollu TODELLA levottomia. Oon muutenki levoton nukkuja, mutta tällä viikolla oon menny aivan eri levelille 😀 Joka yö on tullu soosattua jotain. En tiedä olisko mielenkiintosta vai pelottavaa asentaa kamera makuuhuoneeseen ja seurata omaa yöllistä käyttäytymistä.. Tällä viikolla oon siis puhunu itekseni poikkeuksellisen paljon, potkinut/työntäny miekkosta, varastanu hänen tyynyn ja väittäny että se on mun oma.. Viime yönä oikee hätkähdin hereille ja aloin kaivaa toisen selän alta mun puhelinta, joka oli muka luiskahtanu sinne 😀 Aika nopeesti tajusin homman nimen ja repesin nauruun. Että semmosta 😀 Mielessä on käyny painopeiton hankkiminen, jos se auttais rauhottamaan. En oo kylläkään asiaan yhtään sen enempää perehtyny ja mulla on mielessä aika paljo kysymyksiä koskien tota. Se kuitenki maksaa aika paljon niin ei ihan viittis vaan tästä näin ostaa kokeiluun. Täytyy ehkä perehtyä asiaan ja lukea kokemuksia.

Odotin kyllä kovaa tätä viikonlopun alkua sillä nyt on omaa aikaa ja rennot suunnitelmat viikonlopulle. Työviikko tuntu pitkästä aikaa tooosi pitkältä. Olin itseasias miettiny tälle iltaa kaikkee kivaa tekemistä itekseni, mutta päikkärit sohvalla vei voiton. Ja oli kyllä ihana nukkua.. Ehkä tämä tästä taas 🙂 Tänään vielä saunaan ja lisää rötväystä. Voisinkin tehä jotain ihania hemmotteluhoitoja saunassa, joo! Ens yönä sitte toivottavasti pitkät ja hyvät yöunet 🙂

NALKUTTAVA AKKA

Välillä tulee viikkoja, kun tuntuu että mikään ei vaan suju ja kaikki on huonosti. Kaikki on ollu periaatteessa kyllä tällä viikolla hyvin, mutta oma mieli ja olemus on ollu jotain ihan muuta. On niin ärsyttävää olla rasittava akka, joka vaan valittaa. En haluaisi olla semmonen!! Välillä oon kattonu peilistä itteeni tuskasta, kun oma ulkonäkö ei miellytä. Toisena hetkenä oon väkisin laittanu itteni peilin eteen ja miettiny hyviä puolia omas ulkonäös.. 😀 On niiin kuluttavaa, kun mieliala vaihtelee. Noh tästä on nyt ehkä päästy jo yli ja toivottavasti seuraavaa low-jaksoa ei oo hetkeen näkyvis.

Kaiken tän huonovointisuuden keskellä aloin miettimään tätä blogia. Musta alko tuntuun, että mulla ei oo enää niin paljo aikaa tälle ja mietin myös onko tätä järkee enää pitää.. Aika äkkipikasesti laitoin siis blogin ehkä vuorokauden ajaksi yksityiseksi. Ja yksityiseksi siksi, että en halunnu tätä kuitenkaan kokonaan poistaa, sillä tykkään tätä tehdä ja tiedän, että tulevaisuudessa haluan kirjotella lisää. No parin tyypin kanssa juteltua tajusin aika nopeesti, että nyt oli hätiköity päätös 😀 Ei se haittaa vaikka en niin usein päivittelisi, mutta kannattaa silti pitää tää blogi ”auki”. Niinpä laitoin tämän takasin julkiseksi. Heti alkoi aivot taas raksuttaa ja aloin innostumaan uusista aiheista. Tän jälkeen aloin vaan nauraa asialle.. Ei huoh oikeesti, kun voi mieli mennä ylös alas ja mun teot siinä mukana 😀

Noh nyt on viikonloppu, aurinko paistaa ja ulkona tulee olemaan hellepäivä ❤ Lähden kotikonnuille nauttiin kesästä ja rentoutumaan, iihaaanaaa. Btw tänään olis ollu Jukolan viesti! Muistan edelleen sen kutkutuksen kehossa viime kesältä, kun osallistuttiin porukalla ekaa kertaa 😀 Ai että. Noh ens vuonna taas sitte!

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_20200604_152024.jpg

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_20200604_152104.jpg

SOFIAN HERKKULAKKO

 

Oon miettiny herkkulakon alottamista jo hetken.. Nimittäin mun iho-ongelmat ei oo juurikaan parantunu. Vaikka lääkäri määräskin hyvää ainetta naamaani, ei se silti ehkäise uusien finnien syntymistä. Pakko siis mennä nyt ruokavaliota läpi.. Mulla on muutenki herkuttelu riistäytyny käsistä ja loma kruunas kaiken 😀 Tavotteena on siis saada hyvinvoivampi iho + sokerikoukusta eroon pääseminen. Pahin koukku mulla on makeeseen eli sokeriset herkut on nyt nounou. Suolaset herkut on sallittuja, koska niitä mun ei tuu muutenkaan paljoo syötyä. Motivaatiota riittää, nimittäin mulla on nyt miljoona hyvää syytä olla ilman sokeria!

 

Pähkäilin hetken, että miten tää olis mulle sopivinta toteuttaa. Alkuun mietin, että jos jätän vaan karkit pois? Se ei kuitenkaan poistaisi ongelmaa, nimittäin tiedän jo valmiiksi, että sitte vetäisin kahta kauheemmin pullaa, keksiä, jäätelöä.. Toiseksi mietin, että jos söisin vaan parina päivänä viikosta herkkuja. Ei sekään kuitenkaan toimisi mulla. Helposti se vois lipsua siihen, että vetäisin sitten pe, la & su mättöä. Ehkä vähän maanantainakin, jos hirveesti on jääny herkkuja viikonlopulta yli..? Päätin, että vedän nyt kuukauden kokonaan ilman sokeriherkkuja. Tarvittaessa voisin pitää kaks herkkupäivää.. En nimittäin halua missään nimessä missata pääsiäismunia!! 😀

 

Pari kuukautta varmaan lykkäilin tätä päätöstä, koska se alotus tuntu niin kauheen vaikeelta. Oon siis kerran aiemmin ollu karkkilakossa ehkä 10 v sitte? Sillon kaikki muu sokeri oli sallittua, joten se oli sinänsä ehkä vähä turha lakko 😀 Tiedän kuitenkin, että pystyn tähän.. Ei se oo niin vaikee juttu ja kuukausi on lyhyt aika. Uskon myös, että tällä kuukauden lakolla herkut ei enää jatkossa maistu niin hyvin. Eli sit se herkuttelu vois olla jatkossa vähän maltillisempaa, ainakin alkuun haha. Ei mutta oikeesti siitä maltillisuudesta pitää sit yrittää pitää kiinni ettei enää menis siihen, että joka päivä tulee vedettyä karkkia. Paitsi lomat on sitte eri juttuja!

 

Mä tosiaan toivon, että mun iho paranis eli innolla odotan tuloksia!! Ja tietysti ennen ja jälkeen -naamakuvat tulossa sitte kuukauden päästä 🙂

 

P.S. Tän postauksen julkaisuhetkellä oon ollu jo yli viikon lakossa ja oon niin ylpee itestäni! 😀 Lisää aiheesta myöhemmin..

 

PSORIASIS – MIKÄ TILANNE?

 

Siitä on nyt pikkusen yli 3kk, kun viimeksi kirjoitin psoriasiksesta. Laikut olivat pahentuneet ja tuntuivat silloin tosi isoilta. Epäilin suureksi syyksi stressiä ja varmasti se pitikin osaltaan paikkansa. TÄSTÄ pääset lukemaan vielä vanhan postauksen.

 

Päätin odottaa vielä hetken, jospa tasapainosempi elämä vaikuttais positiivisesti. Lisäksi käytin kotoo löytyviä psoriasis voiteita tehokuurina. Näistä ei kyllä apua ollut, nimittäin laikut edelleen suureni..

 

Tässä siis tilanne 14.02.2020.

Hainkin lopulta apua lääkäriltä ja hän tiesi saman tien mikä voisi auttaa. Jos ei ihovaahto auttaisi, seuraavaksi kokeiltaisiin valohoitoa. Jo viikossa alkoi näkyä huimia tuloksia ja nyt tälleen kuukauden käytön jälkeen oon tooosi tyytyväinen!! Pikkuruiset laikut katosivat kokonaan. Jalkojen laikut ovat nykyään tosi huomaamattomat, tommoset haaleen vaaleenpunaset! Toki riippuen tilanteesta esim. saunan jälkeen laikut helottaa liloina 😀

 

Mulla olis ollut nyt kontrollikäynti kuukauden käytön jälkeen, mutta mun oli siirrettävä aikaa. Uuden ajan sain muutaman viikon päähän, joten katotaan sitte mitä lääkäri sanoo 🙂 Tai katotaan nyt pääsenkö edes sillonkaan vastaanotolle koronan vuoksi. Huomasin muuten, että Ylläksen reissulla ilmestyi taas pari pikkuista laikkua kehoon. Heti vaikuttaa kylmä ja kuiva ilma.. Mutta onneksi nyt on hyvä aine, joka auttaa!! 🙂

 

Tilanne 18.03.2020.

2010-LUKU

Tällä vuosikymmenellä oon päässyt peruskoulusta, saanu ajokortin, kirjottanut ylioppilaaksi, käynyt pohjalla ja noussut sieltä ylös, opiskellut lähihoitajaksi, saanut rutkasti työkokemusta, käynyt 11 eri maassa, saanut vakituisen työpaikan, ostanut oman asunnon ja mikä tärkeintä, oon oppinut tuntemaan itseni.

 

Tossa ehkä ne isoimmat, jotka ovat päällimmäisenä mielessä. Kuulostaa siis aika hyvältä! Ylä- ja alamäkiä, sitähän se elämä on. Paljon on vuosiin mahtunu ja vielä ne ovat aika tuoreessa muistissa. Tapaan kirjottaa itelleni omaan muistikirjaan aina jokaisen vuoden päätteeksi koonnin kuluneesta vuodesta. Sinne laitan vuoden kohokohdat ja mieleenpainuvimmat muistot. Niitä on sitte kiva lukee myöhemmin 🙂

 

Selailin muuten tossa vuosikymmenen vaihtumisen kunniaksi vähän vanhoja kuvia ja ai että niitä on kyllä niin paras kattella 😀 Pakko jakaa tännekki mun hiushistoria vuodelta 2010 tähän päivään asti. En oo selkeestikkään ikinä osannu päättää oonko blondi vai brunette. Noniin, tästä lähtee vuosi kerrallaan ja pienen analyysin kera!

 


2010 Minä 16v. Hamppuhiukset oli värjätty tummiksi varmaan jollain L’Oréalin purkkivärillä. Hiukset ei oo selkeestikkään nähny saksia aikoihin, mutta tärkeintähän oli se pituus ja ”kuohkeus”


2011 Nojoo sitte on näköjään laitettu vähä kotikutoisesti värinpoistoa tai ”raitoja”. Yks väripaketti ei tainnu ihan koko päähän riittää, kun tulokseksi tuli tämä

 


2012 Seepra on väistyny ja tilalle on tullu värinpoistotukka. Hopeashampoosta ei tollon ollut tietoakaan..

 


2013 Uulalaa. Aloin käymään vakiokampaajalla ja vitsi miten paksu tukka mulla on ollu!!

 


2014 Nyyt en kyllä muista mitä kävi. Kyllästyminen ainakin ja halusin taas tumman tukan. Tais muuten olla tämä vuosi se, kun tukka lähti päästä! Vihreä vesijohtovesi ja hiustenvärjäys EI sopinu yhteen.. yhyy siinä meni paksu tukka

 


2015 Tumma tukka ja ärsyttävä juurikasvu alko ärsyttää. Halusin lopettaa värjäysrumban ja palata luonnolliseen hiusväriin sekä kasvattaa katkenneet hiukset täysmittaan

 


2016 Ja voi helvetti. Olin yli vuoden värjäämättä hiuksia ja se oli mun ylpeyden aihe, kunnes joku päivä sain ajatuksen, että mun tukka on liian tylsä ja se on värjättävä tummaksi. Siihen vielä uusi kampaaja, joka ei tuntenut mun hiuksia, niin tukastahan tuli aivan liian tumma

 


2017 Hiukset pysyi tummina ja tukka kasvoi tuuheaksi. Tykkäsin tummasta tukasta, mutta ongelmana oli värikypärä, joka ympäröi mun kasvoja aina ekat pari viikkoa juuren värjäyksestä

 


2018 6 viikon etelän reissun jälkeen tukka tarvi freesausta. Väri oli kiva, mutta vaikee ylläpitää. Oikeen kuvan väristä tykkään edelleen, mutta ei vaan oo kiva maantienharmaan juurikasvun kans. Enkä oo semmonen, että jaksaisin käydä kampaajalla ylläpitääs väriä

 


2019 Näiden vuosien jälkeen kaipasin helppohoitoisuutta, joten väri meni vaaleemmaksi. Oma väri saa kasvaa, freesaan sit väriä ja leikkautan tukkaa kampaajalla aina kun siltä tuntuu.

 

Että semmosta.. 😀 Luulen, että ehkä jotain oon oppinu näitten vuosien aikana. Tiedän kyllä, että jatkossaki tuun pallottelemaan tumman ja vaalean kans, kun tykkään kummastakin niin paljon. Varsinki nyt ku kattoo näitä kuvia niin haluaisin taas värjätä tummaksi haha. Mut joo nyt ei kyllä enää mitään radikaaleja ratkaisuja vaan esim. kevyempien tummempien raitojen laitto kuulostaa fiksummalta. Nojoo se mun hiuksista..

 

2020-luku. Varmasti olet antoisa, kasvattava ja yllättävä. Toivon, että koen elämäni parhaimpia hetkiä juuri tällä luvulla ❤ Lupauksia en tee, koska niitä en kuitenkaan muista ensimmäistä viikkoa kauempaa, joten turha vaivata päätä niillä. Nyt oon kyllä niin valmis uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen. Jännä nähdä mitä se tuo tullessaan.

 

2020 BRING IT ON !! HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ❤

 

PSORIASIS

Lukioikäisenä mun sääreen ilmestyi yhtäkkiä ihan pienen pieni punainen laikku, joka hilseili. Sitä lähdettiin sitten tutkimaan ja tuomioksi koitui psoriasis. Onnekseni mun kohdalla psoriasis on ollut hyvin hyvin lievä. Joka talvi on saattanut tulla yks kaks huomaamattoman pientä laikkua joko käsivarsiin tai jalkoihin. Ei oo tarvinnut välttämättä edes voiteita käyttää. Viimeistään kesällä kaikki laikut ovat kadonneet tiehensä.

 

Viime talvena mun jalkoihin ilmestyi jälleen perinteiset laikut. Tällä kertaa ne ei hävinneetkään, vaan laikut kasvoivat tasaisen hitaasti. Kesän auringonpaiste eikä rantaloma Kreikassakaan tepsinyt. Ehkä aavistuksen haaleni, siinä se. En jaksanut kuitenkaan asiaa sen enempää miettiä, koska laikut olivat kuitenkin vielä tosi pieniä. Olin luottavaisin mielin ja ajattelin, että ehkä ne siitä joskus katoaa. Nooh sitten tuli syksy, joka oli täynnä stressiä. Havaitsin kyllä jossain vaihees, että laikut ovat kasvaneet, mutta en jaksanut asiaa sen enempää miettiä. Kunnes NYT kun aloin selaamaan vanhoja kuvia.. Siis kattokaa miten paljon stressi vaikuttaa!! Kauheeta.

 

Vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen 😀

 

Vasemmalla ylhäällä: heinäkuun loppu ja helteet
Vasemmalla alhaalla: elokuun loppu Kreikassa
Oikealla: joulukuu, tämän hetkinen tilanne

 

Ihan viimeisen kuukauden sisällä mulla on tullut myös selkään pieni psoriasis laikku ja jopa kulmakarvan alta löytyi yksi pikkuruinen yksilö 😀 Jepjep. Ehkä nyt olis hyvä aika tehdä asialle jotain. Voiteita oon käyttänyt satunnaisesti ja laikut on jo niiden ansiosta vaaleammat. Luulen kyllä, että pidän nyt pienen tauon voiteista ja alotan sitten kunnon tehokuurin. Tärkeimpänä nyt kuitenki stressin minimointi! Raportoin tänne sitte uudestaan, että miten on lähtenyt parantumaan. Selvennän nyt myös vielä, että mua ei haittaa yhtään nämä laikut ulkonäöllisesti. Psoriasis on osa mua ja siinä se. Arvelisin myös, että oon vieläkin päässyt aika vähällä. Ainoo vaan mikä vaivaa on kutina! Varsinkin nyt kun on talvi ja iho muutenkin kuiva, niin välillä on aika tuskaa. Tekisi mieli raapia laikut rikki.

 

Hei jos kohtalontovereita löytyy niin laittakaa viestiä ja vinkkejä!! 🙂

 

PÄIVÄ MUN KANSSA

Yritän järjestää arjen niin, että olisi mahdollisimman paljon myös omaa aikaa. Nautin yksinolosta ja silloin saan akut ladattua parhaiten. Se ei kuitenkaan tarkoita etten nauttisi ihmisten seurasta, päinvastoin. Tästäkin voisin joskus kirjoittaa oman postauksen. Eilen oli pitkästä aikaa hulinapäivä. Etukäteen tiesin, että nyt mennään aamusta iltaan. Koko päivä tulisi olemaan täynnä kivoja juttuja, mutta silti huomasin ajattelevani sunnuntai-iltana hieman ahdistuneena kuinkahan nyt jaksan.

 

Klo 7:04: Herätyskello soi. Tein vajaassa tunnissa perus aamujutut ja pakkasin loput kamat.

 

Klo 8 – 9:30: Poljin pyörällä kunnon lumituiskussa fyssarille, jossa katottiin venytyksiä ja jumppaliikkeitä selälle. Sen jälkeen kävin nopeesti kaupassa ja pyöräilin takas kotiin. Vedin nopeesti edellisenä päivänä tehdyn pitsan palan naamariin, sillä koskaan ei tiedä koska nälkä yllättää 😀 Otin kamat ja lähdin käveleen juna-asemalle.

 

Klo 10 – 16: Lähdin kotikonnuille Isoonkyröön ja näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni. On ollut niin hektinen syksy ettei oo ehtinyt näkeen oikee ketään kotipuolesta. No nyt on korjattu sekin asia 🙂 samalla käväsin kotonakotona eli lapsuudenkodissa syömässä ja ottamas tunnin lepotauon.

 

Klo 16:30 – 20:00: Käytiin pitämäs toisen joukkuekaverin kanssa reenit Remixin E-tytöille. Tää oli ihan poikkeuksellista, en oo aikasemmin pitänyt kellekkään reenejä, mutta oli kivaa! Sen jälkeen lähdettiinkin suoraan Ylistaroon omiin säbäreeneihin.

 

Klo 20:30 – 23: Takasin kotiinkotiin, jonne jäinkin yöksi. Loppuilta meni syödessä, sohvalla maates ja saunoen. Kyllä uni maittas illalla!

 

Oli siis todella kiva, mutta hektinen päivä 🙂 Nyt olikin ihanaa näin vastapainoksi herätä täältä maaseudun rauhasta. Ei ole ollut mihinkään kiire. Lumi on maassa ja aurinko paistaa 😍 Mulle on tärkeetä, että elämässä säilyisi tasapaino ja se onkin yksi mun onnellisuuden kulmakivistä.