IHON KUNTO TOUKOKUU VS. KESÄKUU

Heii nyt täytyy tulla kertomaan päivitystä mun kasvoista!! 🙂 Edellisen kerran päivittelin rehellistä naamakuvaa helmikuussa. Silloin naama oli puhjennut semmosellekki näppylälle ettei ikinä. Varsinkin leuan alueelle ja poskiin oli tullu näppylää. Kokeiluun tuli parikin eri tuotetta ja kumpikin toimi aika samalla kaavalla eli ne ehkäisivät näppylän kasvua. Toinen oli vaan vähän jytympää ainetta. Edelleen mulla on välillä se jytympi aine käytössä, jos huomaan että nyt alkaa sieltä syvyyksistä puskea kunnon näppylää. Ihoa täytyy vaan kosteuttaa tämän jälkeen todella hyvin sillä aine kuivattaa aika mukavasti ihoa..

Kokeilin olla myös sokeriherkkulakossa maalis-huhtikuussa. Otin myös silloin ennen ja jälkeen -kuvat, mutta niitä en ikinä tänne julkaissut, kun en vielä silloin huomannut selkeää parannusta ihon kunnossa. Ainoa minkä pistin merkille oli ihon kirkastuminen. Semmoinen sameus oli lähtenyt tiehen. Sokeria aloin syömään taas huhtikuun jälkeen, mutta maltillisemmin kuitenkin. Mä taidan silti aina olla se sokerihiirulainen, siitä en pääse yli enkä ympäri. Tykkään nauttia herkuista enkä todellakaan koskaan aio lopettaa. Nyt on vaan joku roti tässä touhussa 😀 Edelleen tulee niitä överipäiviä, mutta nykyään viikolla tulee syötyä vähemmän. Jos mun tekee viikolla mieli karkkia, tapaan ottaa yhden keksin ja se on sillä taputeltu 🙂 Yks keksi on paljon parempi kuin puoli pussia karkkia.

Toukokuussa menin sitten mun vakio kosmetologille, jolla tulee käytyä kyllä aivan liian harvoin. Edellisestä kerrasta oli aika tasan vuosi aikaa. Kosmetologin sanat tais olla ”mitäs nainen sun naamalles on tapahtunu?” 😀 Nii-in. Stressi nyt ainakin alkuun. Irtisanoutuminen tutusta ja turvallisesta työpaikasta, mutta myöskin stressin aiheuttajasta oli varmaan se ensimmäinen asia. Toiseksi sijaisuuksien tekeminen eri paikoissa ja aktiivinen työnhaku oli myös aiheuttanut stressiä. Kolmanneksi uudessa työpaikassa alottaminen oli myös stressaavaa ja jännittävää. Kosmetologini liputtaa luonnonkosmetiikan puoleen ja sieltä sainkin uusia tuotteita kokeiluun. Niistä voisinkin joskus tehdä päivitystä, sillä oon tykänny tuotteista tosi paljon.

Alla oleva kuva on otettu aika pian kosmetologin käynnin jälkeen. Kasvoilla paljon punoittavia näppyjä ja leualla kipeämpiä, isompia näppylöitä.

Suurin muutos ihossa on tapahtunut touko-kesäkuun aikana. Tähän on varmasti vaikuttanut useampi asia ja tässä muutamat havainnot:

  • Elämän tasoittuminen ja stressin vähentyminen
  • Meikkivoiteen vähentäminen eli nyt on tullut tehtyä hikiurheilua ilman meikkiä ja oonkin huomannu samantien positiivisia muutoksia.
  • Uusi meikinpoistorutiini ja hyvät tuotteet
  • Sokerin syönnin vähentäminen

Kuvissa on nyt vähän erilainen valo verrattaen toukokuussa otettuihin kuviin. Huomaatte kuitenkin varmaan, että isommat näppylät on kadonnut tiehen jeee!! 🙂 Toki tulevaisuutta ei koskaan tiedä ja voihan olla että ensi kuussa tai heti juhannuksen jälkeen naama on taas lävähtäny täyteen 😀 Mutta aivan sama, nyt oon joka tapauksessa tosi tyytyväinen! Edelleen siellä näkyy vanhoja arpimaisia jälkiä, mutta ehkä saan nekin vielä joskus pois 🙂

URHEILUNI

Oon koko elämäni liikkunut ja harrastanut. Harrastukset ovat vaihdelleet nuorempana laidasta laitaan etsien sitä omaa juttua. On tullu harrastettua hiihtoa, suunnistusta, cheerleadingia, tanssia.. Lisäksi oon tykänny uinnista ja pyöräilystä. Mikään näistä ei kuitenkaan iskenyt muhun mitenkään erityisen kovasti. Ehkä syynä oli se, etten kokenu olevani kovin hyvä missään lajissa. Olin lapsena vähän pyöreämpi ja ei se yleiskuntokaan mikään hyvä ollut. Nyt jälkikäteen kyllä huomaa, että on ollu hyötyä kun on kokeillu ja harrastanu eri lajeja.

 

Salibandyn pelaamisen alotin 7. luokkalaisena. Se olikin erilaista, kun aiemmat harrastukset oli painottunu enemmän yksilöurheiluun. Joukkueurheilu oli selkeesti mun juttu ja varsinki tämä laji. Oli kiva huomata, että yhtäkkiä sitä pärjättiinkin joukkueen kans tosi hyvin ja päästiin jopa SM-sarjaa pelaamaan. Kuitenkin itestä paistoi vielä epävarmuus enkä osannu täysin antautua lajille. Pidinkin muutaman vuoden pelailun jälkeen välivuotta salibandysta ja silloin tajusin, että ei ne jumpat sytyttäny mua niin kuin se itse maalinteko. Välivuosi teki hyvää ja uudella innolla jatkoin taas pelaamista. Joukkueen lopulta kävi miten kävi eli joukkuetta ei enää ollut. Taas oli aika keksiä muita harrastuksia.

 

Ne välivuodet ovat olleet kyllä kovimpia kasvun paikkoja. Tuntu, että oli hukassa koko elämän suhteen, kun sitä rakasta harrastusta ei ollut. Ja toiseen joukkueeseen en voinu mennä, omasta periaatteesta 😀 Yritin käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, joogata ahkerammin.. Ei vaan tullut mitään. Karkin syönti oli mun intohimoisin harrastukseni noihin aikoihin. Noh crossfit oli lopulta se, joka tuntui melkein samalta kuin salibandy. Oli niin siistiä huomata, miten kunto koheni nopeesti ja pystyin ylittämään itseni joka kerta. Se harrastus loppui lopulta, kun päätin alkaa säästää rahaa matkustelua varten.

 

Ai että mä olin onnellinen, kun laitettiin uudestaan meidän salibandyporukka kasaan. Olin kaivannut sitä niiin paljon ja voitte kuvitella miten paljon sitä intoa riitti. Tuntui, että oli kasvanut tarpeeksi ja nyt pystyin antamaan kaikkeni tälle lajille. Intopiukeena tässä on nyt pelailtu taas puolitoista vuotta. Oon myös nykyään parhaimmassa kunnossa, kun mitä ikinä oon ollut ja se tuntuu niin hyvältä. Hassu ajatella, että joskus oma kunto on ollut täys nolla. Juokseminen oli sillon aivan hirveetä hommaa. En jaksanut juosta kun muutama sata metriä ja sen jälkeen reituuset oli seuraavat kaks päivää hellinä 😀

 

Nykyään tulee treenattua omasta mielestä sopivasti. Liikkuva työ + lajireenit 2-3 x viikossa ovat riittäneet pitkälle. Näitten lisäksi teen välillä sit kotona jumppaa tai käyn juoksemassa, kun aina en lajireeneihinkään pääse 2-vuorotyön vuoksi. Mulle ei sovi se, että päättäisin etukäteen treenaavani vaikka 4 x viikossa. En osaa myöskään noudattaa mitään treeniohjelmaa, vaan kaikki pitää tehdä vähä oman pään ja fiiliksen mukaan 😀 Se on sopinu mulle. En siis osaa yhtään sanoa paljonko vaikka viikossa treenaan, koska se vaihtelee niin suuresti.

 

Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, mutta nyt aion ainakin nauttia täysin rinnoin tästä lajin tuomasta ilosta. Olis niin tärkeetä, että jokainen löytäis sen oman juttunsa. Nimenomaan oman juttunsa. Rohkeesti siis vaan kokeilemaan eri lajeja. Harrastamisen kuuluu olla kivaa! Välillä voi pitää vähän välivuotta tai miettiä jotain muuta, jos siltä tuntuu. Harrastuksen tuoma ilo vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen ja sitä voi niin kokonaisvaltaisesti paremmin. Toivotaan, että tämäkin vuosi on yhtä antoisa urheilun suhteen 🙂